Terve vaan ja heipparallaa  kaikille ja silleen!  Moro, moro!  Blogissa  tullaan!

`Kukkuluuruu ` kuuluttelen kaikillekaikille kotiSuomeen, kuin muillekkin maille maapallon ympäri! Toivottavasti näin tavoitan Teidät.   Ilo on sitten siitä  minun puolellani! 

Alkaa olla illasta jo hämärää, talven tulla hipsutellessa ja täällä Iisalmessa, savipellossa on ulkona  nyt ihana valkoinen lumivaippa, joka lisää minun joulun odotus intoani, koska rakastan joulun vuodenajan valkoisuutta. Olen syntynyt vähän ennen joulua ja tainnut tosiaan itsekkin olla vielä ensimmäisenä joulunani kapaloissa.  Siksi kai tiivistin teille joulukertomuksenkin äskettäin syntyneestä Jeesus lapsesta, tallin seimessä. Vauvana ollessaan. No, kuka syntyy meistä minnekkin ja  mihinkin aikaan.  Ja millainen sänky kelläkin on kotona nukkuessa. Ja jotensakkin erilaisiakin taidamme kaikki olla, monella tappaa muutenkin. Niin, ihmisinä. Minä olen ollut koko ikäni tykästynyt kirjoittamiseen. Siksi minulla onkin niitä kaikki kaapit täynnä täällä, niin ett: Apua!  Pelastakaa minut, etten ihan niihin huku!  Lukekaapa jotensakkin ne. Voitte katsastaa: Oikea, yläpalkki, tähtönen tuikahtaa sieltä! Avatkaapa!  Hypähdän esittäytymään, jos auki ne saatte. Liisa mummon saduissa. 5-erilaista ja monenmoisena satunäytteenä kotirunsautena lisäksi. Taitaa olla joku harras ajatus kirjoitelmakin.  Lasten satuvakat ja mummon satuvakka viime aikoina varsinkin. Ja sarjakuvan käsikirjoituksina! Terkkuja, huidompahan terkkuja teille, ympäriinsä! 

Olen sytytellyt jo ikkunoihin jouluvaloja. Niin näkyy jo moni toinenkin tehnehen.

Onhan jo joulukuu ja mennyt ohi joulukuun toinen adventtisunnuntai, jlloin jo useimmissa kodeissa voi käsittää jo jonkunlasen joulujoulurauha alkaneen. Kun ensimmäinen adventinkynttilä syttyy. Kalenterissahan on 12-kuukautta, joten esim. Asuialueiden remonti, korjauksen pohjustus- ja työporukoiden yllätys tarkkiskeikat  ja muut epämääräisint yhteysheittoineen voisi ainakin joulukuuksi minun mielestäni työntää jo tallin lantaan. Kun pitää hartauteenkin päästä hiljenemään. Hyvähän se on, kun lapsilla on joulupukit, tontut, lahjat ja muut ilot, pitää leikkimieltäkin olla, mutta on myös kysymyksessä toisetkin ihmiset ja  me monet vanhemmat muistellaan mielellämme ensisijaisesti myös sitä, kun saatiin se joulun lahjoista parhain! Näin pitäisi olla täälläkin päin, mutta taitaakin vasta ensimmäisen adventtikynttilän jälkeen vasta alkaa, kun yllätysremppojai? Suunnittelevatko, kun ilmestyvät näin,  täällä  niissä merkeissä jo joulukuun aikaan.  Tännekin joku  piipahti jo eka adventtikynttilän jälkeen ja aiko tulla kohta uudestaankin. Ties mitä alkavat mylläämään kodissani, lattian vai seinät?  Vaikka käytihinhän sitä täällä aiemminkin, muistan oikein hyvin senkin. 

-Mutta istahdetaanpas nyt kaikki, jotka teidät tavoitan, mukavasti, niin kerron teille tämän joulukertomus tiivistelmän jo melkein blogini alussa. Sillä  lapsuus aikain pyhäkoulusta   viellä muistan sen tärkeimmän ja  joita  meillekin jo lapsena opetettiin.  Minun sukupolveni lapset kun istutettihin sillä kylällä, jossa opin kävellätaapertamaankin, joka pyhä pyhäkouluhunkin. Joka nyttemmin taitaa olla joillakin osin harvinaisempaa. Ja joulun alla ne joulukertomuksetkin palautuvat mieleheni. Niinkuin erilaiset joulurauhan rikkomis keinotkin, ja silleen

 


Joulukertomus  minun kertomana.

Näin sitä muistelen:

Siihen aikaan kun Jeesus syntyi, oli keisarina Augustus ja hän antoi sellaisen käskyn ihmisille, että kaikkille siinä maassa piti toimittaa  verovelvollisten luettelointi.  Tämä olisi ensimmäine verolle pano. Ja kaikki menivät verolle pantavaksi. Kukin omaan kaupunkiinsa. Ja Joosefkin lähti Galileasta, Beetlehemiin. Hän meni sinne kihlattunsa  Marian kanssa, joka odotti lasta. Hänen vatsansa taisi olla jo  viimeisillään ja aika pyöreänä, koskapa heidän siellä ollessansa tuli Marian synnyttämisen aika. Heille syntyi poikalapsi. Esikoinen, koska hän oli heidän ensimmäinen yhteinen lapsensa. Maria kapaloi lapsen ja pani hänet nukkumaan seimeen, koska kaupungissa oli verolle panon takia niin paljon ihmisiä. Tunguksi asti. Siksi heille ei ollut sijaa majatalossa, vaan jonkun tallin seimessä. Eläimen ruokakaukalossa vissiinkin. Olkien ja heinienkö päällä? Niinhän eräässä joululaulussakin sanotaan: "Vain heinät ovat vuoteenas..."  

Samaan aikaan oli myös sillä seudulla paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Lampaitako lienevät olleen. Silloin siihen ilmestyi  Herran enkeli ja kirkkaus loisti heidän ympärillään. Paimenet pelästyivät, mutta enkeli sanoi heille, että;  "älkää peljätkö." Ja enkeli kertoi paimenille äsken syntyneestä lapsesta, joka oli kapaloituna ja seimessä makaamassa ja mistä Hänet löytäisi. Samalla siihen ilmestyi enemmänkin enkeleitä ja kaikki he ylistivät Jumalaa: - Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maanpäällä rauha, ihmisten kesken, joita kohtaan Hänellä on hyvä tahto. Kuultuaan sen paimenet riensivät katsomaan ja löysivätkin Marian, Joosefin ja lapsen, seimessä makaamassa. Takaisin mennessään paimenet kiittivät  ja ylistivät Jumalaa, kaikesta siitä mitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu.